Tarinani
Olen kaupunkilaistyttö, joka elää nykyisin unelmaansa maalla luonnon rauhassa. Olen toteuttanut haaveita, joita pidin vielä joskus mahdottomina saavuttaa. Nyt vuohta lypsäessä tai kauniina syysaamuna hirvipassissa seistessä, ja siinä samalla menneitä muistellessa, voin jo hymyillä niille joutavan päiväisille rajoitteille mitä loin itselleni. Ja niille lukuisille ”Ei se vaan ole mitenkään mahdollista” -lausahduksille, joita suustani päästelin.
Muutama vuosi sitten otin onneni ohjakset omiin käsiini, ja aloin tehdä muutoksia. Elin pitkässä parisuhteessa, minulla oli kone-ja tuotantotekniikan insinöörin paperit taskussa ja tein alani töitä, asuin omassa kerrostaloasunnossa keskellä kaupunkia ja harrastuksia riitti. Päällisin puolin kaikki oli hyvin. Mutta kun ei ollut. Tunsin olevani hengissä vain, kun pääsin viikonloppuisin mökille pois siitä kaikesta. Niitäkin hetkiä kuitenkin varjosti se, että jaoin hetket ihmisen kanssa, jonka kanssa elämänarvot olivat erilaiset ja yhteys puuttui. Olen aina ollut varsin iloinen ja positiivinen ihminen, mutta tuntui että minua ympäröivät ihmiset ja asiat sammuttivat liekkini täysin. Katselin, kuinka roihuava elämänilo muuttui mustaksi, juuri ja juuri kyteväksi raunioksi. Eikä liekkejä enää näkynyt kuin hetkittäin, kun sitä vähän yritti elvyttää.
Myös työelämässä koin turhautumista ja pohdin työni merkityksellisyyttä, kun näin kuinka paljon potentiaalia jäi käyttämättä, ja kuinka ihmisten vaikutusta tuottavuuteen tai yrityksen menestymiseen ei ymmärretty. Esimies-alaissuhteissa, joissa näin motivaation kuolemisen täysin turhaan, päätin että joskus vielä haluan tehdä näille asioille jotain ulkopuolisena tahona. Olen työskennellyt teollisuudessa tuotannonohjauksen ja -suunnittelun, hankinnan ja myynnin parissa, sekä tuotannon esimiestehtävissä. Näin ollen olen myös ollut mukana monenlaisissa tuotannonkehitysprojekteissa, sekä ERP-järjestelmien määrittely-ja käyttöönotoissa.
Yritysmaailmassa, etenkin teollisuudessa, on edelleen vallalla varsin vanhankantaisia ajatusmalleja ja toimintatapoja, vaikka valtavasti on toki menty eteenpäinkin. Mutta yhä edelleen siihen tärkeimpään voimavaraan, ihmisiin, ei ymmärretä panostaa. Korjaamisen sijaan ymmärretään kunnossapitää laitteita ja koneita, miksei ihmisiä? Myös hyvästä kannattaisi pitää huolta, koska siellä voi olla myös potentiaalia parantaa entisestään.
Voisi ajatella, että mitä yhteistä voi olla Perähikiän punaisen tuvan Pertin tai Pirkon huolilla, ja teollisuusyrityksen koneistustiimin Pekalla, ovathan he aivan eri maailmoissa. Ihminen on kuitenkin aina ihminen, ja jotta voimme olla paras versio itsestämme, voida hyvin ja tehdä työmme hyvin, meidän on ymmärrettävä niin itseämme, kuin ihmisiä ympärillämme. Voimme saavuttaa mitä vain haluamme, menestyä juuri niin kuin haluamme ja olla juuri niin onnellisia kuin haluamme. Kunhan vain rohkenemme ottaa ensimmäisen askeleen. Haluankin olla se, joka tarjoaa teille syttyjä siihen, että saatte liekkinne jälleen roihuamaan.
Metsän tuoksuisin terveisin,
Salla
Ratkaisukeskeinen valmentaja (LCF Life Coach®)
Kone-ja tuotantotekniikan insinööri (AMK)
