Suomen kieli on upea, ainutlaatuinen ja arvokas, ja harvoin tulee vastaan sanoja, joita sieltä uupuu. Mutta mielen ja henkisen kehittäjän titteli loistaa poissaolollaan. Englanninkielistä sanaa coach käytetään meilläkin laajasti, josta toki myös suomalainen vastine valmentaja on käytössä, vaan sanana se kuitenkin perin ontuva kuvaamaan sitä mitä minä, ja muut valmentajat tekevät.
Rakkauteni suomen kieltä kohtaan karsii sanan coach välittömästi pois sanavarastostani, mutta sanan valmentaja merkitys johtaa ihmisiä kuitenkin harhaan. Sillä toisin kuin urheiluvalmentaja, ei ratkaisukeskeinen valmentaja neuvo, ohjaa eikä kerro kuinka pitää toimia. Valmentaja ei ole myöskään konsultti, joka menee yritykseen ja antaa näkemyksensä mukaiset kehitysohjeet. Sana konsultti saa omista kokemuksistani kumpuavat hälytyskellot itselläni heti soimaan, sillä haluan tehdä vissin pesäeron siihen, että toisin kuin konsultti, valmentaja ei koskaan kerro asiakkaalle, kuinka pitää toimia.
No mitä valmentaja sitten tekee? Kysyy kysymyksiä ja haastaa ajattelemaan! Ihminen harvoin muuttaa toimintatapojaan, ajatteluaan tai mitään muutakaan elämässään pysyvästi, mikäli ajatus ei ole sisäsyntyinen. Jos kysyn kuinka moni tuntee jonkun, joka on lopettanut tupakanpolton, koska joku muu niin vaati, niin harva käsi nousee. Jos kysyn kuinka moni tietää jonkun, joka lopetti tupakanpolton koska itse niin halusi, niin aika moni käsi nousee. Ja niin lopetin itsekin aikoinaan. Koska minä halusin.
Hyvä valmentaja tarjoilee asiakkaalle ratkaisut tietämättä niitä itse
Kuten lainasin jo aiemmin somejulkaisussani Albert Einsteinia, lainaan myös nyt, koska Einstein kiteytti ihmisyyden ongelman niin yksityis- kuin työelämässäkin tässä nerokkaassa lauseessa ”Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne”. Ja Sokrates sen sijaan kiteytti valmentajan roolin tuumaamalla, että ”Ihmiset, joilta kysellään, löytävät itse hyvät vastauksensa, edellyttäen että heiltä kysellään hyvin”. Jotkut asiat eivät vanhene koskaan, ja nuo viisaudet ovat juuri sellaisia. Hyvä valmentaja osaa siis sopivia työkaluja käyttämällä auttaa niin ihmiselämän haasteissa, kuin yritysmaailman kovassa maailmassa, hyödyntäen sitä viisautta, joka jo asuu meissä kaikissa. Kukaan muu kuin ihminen itse, ei ole hänen elämänsä asiantuntija. Ja sama pätee myös yrityksiin monella tasolla. Metsä on vain pirun vaikea joskus nähdä puilta, kun seisoo itse siellä metsän keskellä. Valmentajan taskusta löytyy ohjeiden ja mielipiteiden sijaan keinoja siihen, että uudet oivallukset ja näkökulmat pääsevät syntymään ja se mahdollistaa kehityksen.
Elämän pituinen oppimiskäyrä
Meistä kukaan ei ole koskaan valmis. Lohduttavaa on, ettei tarvitsekaan. Mutta jotta elämästä voisi nauttia aidosti täysin rinnoin, ilman turhia taakkoja, uskomuksia tai käyttämättä jätettyjä tilaisuuksia, se vaatii joskus hiukan työtä ja ulkopuolista kanssakulkijaa, valmentajaa. Itsensä kehittäminen ja henkinen kehitys palkitsee aina. Joskus tekee kipeää ymmärtää sisintään, mutta työ tekijänsä palkitsee, kun oma identiteetti vahvistuu, saavuttaa haaveitaan tai rohkenee tehdä oman halunsa mukaisia ratkaisuja.
Sama pätee myös yrityksiin, valmista yritystä ei ole olemassakaan. Yritys hyvin harvoin haluaa ostaa vain ihmisen aikaa. Pelkkää puhdasta aikaa, vailla ihmisen ominaisuuksia, kykyjä, taitoja, kokemusta ja persoonallisuutta. Ajan myötä palkanmaksun yhteydessä yritys maksaa myös valtavasta määrästä hiljaista tietoa tai taitoa. Ja tämän takia valmentajan ajan ostamista henkilöstölleen, voisi verrata teollisen yrityksen kunnossapitopalvelun ostamiseen. Pidetään huolta ja kunnossa, ennen kun työntekijä sanoo sopimuksensa irti niin kuin se kone, jonka määräaikasihuollot jätettiin tekemättä.
On siis parempi korjata ennen kuin mikään on rikki, koska kokeilematta ei voi tietää, mikä kaikki olisi voinut olla mahdollista!
Kipinöivin terveisin,
Mielenseppä, ratkaisukeskeinen valmentaja, inhimillinen insinööri, ihmisen kehittäjä,
Syttyjän Salla